Sinikka Nopola (1953–2021) oli suomalaisen kirjallisuuden todellinen ilmiö. Hänen kynästään syntyivät hahmot, jotka toivat iloa, lämpöä ja huumoria suomalaisiin koteihin jo usean sukupolven ajan. Kun tieto hänen poismenostaan levisi tammikuussa 2021, koko Suomi hiljeni hetkeksi. Moni halusi tietää, mikä oli Sinikka Nopolan kuolinsyy – mutta myös pysähtyi miettimään hänen merkitystään suomalaiselle kulttuurille.
Sinikka Nopolan kuolema
Sinikka Nopola menehtyi 13. tammikuuta 2021 Helsingissä, 67-vuotiaana. Kustantamo Tammi sekä useat suomalaiset uutismediat kertoivat hänen kuolleen vaikeaan sairauteen. Tarkempaa tietoa sairaudesta ei ole julkistettu, ja hänen perheensä on pitänyt yksityisyytensä tiukasti suojattuna.
Tämä hienotunteinen suhtautuminen on ymmärrettävää. Suomessa henkilön terveystiedot ovat yksityisiä, eikä kuolinsyyn tarkempi määrittely kuulu julkiseen keskusteluun, ellei omaiset sitä halua. Julkisuuteen annettu tieto “vaikeasta, pitkään jatkuneesta sairaudesta” on siis virallinen ja lopullinen.
Elämä ja ura
Varhaiset vuodet ja uran alku
Sinikka Nopola syntyi 26. marraskuuta 1953 Helsingissä. Ennen kirjailijanuraansa hän työskenteli toimittajana Helsingin Sanomissa vuosina 1979–1985, missä hän kehitti kielen ja havainnoinnin taitojaan, jotka myöhemmin määrittivät hänen kirjallista tyyliään. Toimittajavuodet antoivat hänelle kyvyn nähdä arjen yksityiskohtia ja tehdä niistä kertomisen arvoisia.
Heinähattu ja Vilttitossu
Sinikka ja hänen sisarensa Tiina Nopola aloittivat yhteistyönsä 1980-luvun lopulla. Heidän tunnetuin luomuksensa, Heinähattu ja Vilttitossu, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. Kirjat kuvasivat kahden sisaruksen, Heinähatun ja Vilttitossun, hulvattomia arkitilanteita, ja niistä kasvoi nopeasti koko perheen rakastama sarja.
Sarjan vahvuus oli sen lämpimässä huumorissa ja terävässä arjen havainnoinnissa – ominaisuuksissa, jotka tekivät Nopolan kirjoitustyylistä ainutlaatuisen. Tarinoita on sittemmin sovitettu elokuviksi ja teatteriesityksiksi, ja ne ovat säilyttäneet suosionsa vuosikymmenestä toiseen.
Risto Räppääjä
1990-luvun puolivälissä syntyi toinen Nopoloiden mestariteos: Risto Räppääjä. Vuonna 1995 julkaistu ensimmäinen Risto Räppääjä -kirja avasi oven täysin uudenlaiseen suomalaisen lastenkirjallisuuden tyyliin, jossa yhdistyivät nykyaikaisuus, huumori ja musiikillinen rytmi.
Risto Räppääjästä kasvoi ilmiö, joka laajeni kirjoista teatteriin, elokuviin ja musiikkiin. Sarja on ollut monen suomalaisen lapsen ensimmäinen kosketus lukemisen iloon, ja se on palkittu useaan otteeseen.
Nopolan tyyli
Sinikka Nopolan kirjoitustyyli on tunnistettavissa jo muutamasta lauseesta. Hän hallitsi arkikielen rytmin, dialogin ja pienen ihmisyyden tarkkanäköisen kuvauksen. Hänen teksteissään huumori ei koskaan ollut ilkeää, vaan ymmärrystä ja lempeyttä täynnä.
Nopolan teoksissa voi nähdä jatkuvan teeman: elämä on täynnä pientä draamaa ja komediaa, kunhan sen osaa huomata. Tämä kyky nähdä kauneutta ja ironiaa arjessa teki hänestä yhden Suomen rakastetuimmista sanataiteilijoista.
Kuoleman jälkeinen kunnianosoitus ja perintö
Sinikka Nopolan kuoleman jälkeen hänen työtään on kunnioitettu lukuisin tavoin. Kustantamot ja kulttuurivaikuttajat ovat korostaneet hänen vaikutustaan suomalaiseen lukemiskulttuuriin. Hänen kirjansa ovat yhä osa koulujen lukulistoja, ja uudet sukupolvet löytävät ne elokuvien ja näyttämöversioiden kautta.
Hänen sisarensa Tiina Nopola on jatkanut kirjoittamista ja esiintymistä kirjallisuustapahtumissa, usein muistellen Sinikkaa ja heidän yhteistä työuraansa. Heidän yhteinen panoksensa on muokannut suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historiaa pysyvästi.
Miksi Sinikka Nopolan kuolema kosketti niin monia
Suomalaiset ottivat Nopolan poismenon raskaasti, koska hän oli osa monen lapsuutta ja perhearkea. Hänen kirjoittamansa tarinat yhdistivät sukupolvia – lapsia, vanhempia ja isovanhempia – tavalla, johon harva kirjailija pystyy. Kun kirjailija, joka loi hymyjä ja oivalluksia arjen keskelle, poistui, tuntui kuin osa suomalaisuutta olisi kadonnut mukana.
Nopolan tarinoissa on kuitenkin jotakin pysyvää: ne eivät vanhene. Niissä on ajattomuus, joka tekee niistä edelleen relevantteja ja hauskoja myös tuleville lukijoille.
Elämän ja työn merkitys
Sinikka Nopola ehti uransa aikana kirjoittaa yli 80 teosta, joista monet ovat käännetty useille kielille. Hänen tuotantonsa on saanut lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, mutta ehkä suurin saavutus oli hänen kykynsä innostaa lapsia lukemaan.
Hänen työnsä vaikutus näkyy myös suomalaisessa populaarikulttuurissa – Risto Räppääjä -elokuvien ja näytelmien menestys on jatkanut sitä samaa iloa ja elämänmyönteisyyttä, jota Nopola aina edusti.
Yhteenveto
Sinikka Nopola kuoli vaikeaan sairauteen 13. tammikuuta 2021 Helsingissä, 67-vuotiaana. Hänen perheensä ja kustantajansa ovat pitäneet tarkemmat tiedot yksityisinä, ja se on täysin ymmärrettävää. Julkisuuteen on jäänyt kuva lämpimästä, viisaasta ja humoristisesta kirjailijasta, joka jätti jälkeensä mittaamattoman kulttuuriperinnön.
Sinikka Nopolan kuolema oli menetys, mutta hänen teoksensa, hahmonsa ja sanansa jatkavat elämäänsä suomalaisessa arjessa. Jokainen lapsi, joka tarttuu Risto Räppääjän tai Heinähatun kirjaan, pitää hänen perintöään elossa – ja niin kauan kuin se jatkuu, Sinikka Nopola ei ole todella poissa.