Esa Åkerlund kuuluu Suomen rikoshistorian tunnetuimpiin ja järkyttävimpiin tapauksiin. Hänen nimensä yhdistyy useisiin henkirikoksiin, elinkautiseen vankeusrangaistukseen sekä Porvoossa vuonna 2010 tapahtuneeseen kolmoismurhaan, joka nousi laajaan kansalliseen ja kansainväliseen uutisointiin.
Åkerlundin tapaukset eivät ole herättäneet huomiota ainoastaan tekojensa raakuuden vuoksi, vaan myös siksi, että ne ovat synnyttäneet pitkäkestoista keskustelua Suomen rangaistusjärjestelmästä, ehdonalaisesta vapauttamisesta ja väkivaltarikosten ennaltaehkäisystä.
Taustat ja varhaiset vuodet
Esa Kalle Vihtori Åkerlund syntyi 5. heinäkuuta 1969 Porvoossa. Hänen varhaisesta elämästään ei ole julkisuudessa laajasti tietoa, mutta jo nuorella iällä hänen elämäänsä alkoi liittyä väkivaltaa ja rikosepäilyjä. Ennen myöhemmin tunnetuksi tullutta rikoskierrettä Åkerlund ehti olla osallisena useissa vakavissa väkivaltatilanteissa, jotka herättivät viranomaisten huomion.
Vuoden 1993 puukotustapaus Askolassa
Ensimmäinen laajempaa huomiota saanut tapaus liittyy vuoteen 1993. Askolassa tapahtui ravintolassa puukotus, jossa 28-vuotias mies kuoli. Åkerlund oli tapahtumien yhteydessä syytettynä murhasta. Käräjäoikeus katsoi hänet syylliseksi, mutta hovioikeus vapautti hänet myöhemmin syytteestä todisteiden riittämättömyyden vuoksi.
Vaikka vapauttava tuomio jäi voimaan, tapaus jäi monien mieliin osana Åkerlundin väkivaltaista taustaa ja loi varjon hänen myöhempien tekojensa ylle.
Entisen vaimon murha ja elinkautinen tuomio
Vuonna 1995 tapahtui rikos, joka muutti Åkerlundin elämän pysyvästi. Hän murhasi entisen vaimonsa Pernajan Isnäsissä tunkeuduttuaan tämän kotiin yöllä. Teon taustalla olivat perhesuhteisiin ja huoltajuuteen liittyneet ristiriidat.
Murhan yhteydessä Åkerlund ampui myös kahta muuta henkilöä, jotka loukkaantuivat vakavasti. Oikeus katsoi teon täyttävän murhan tunnusmerkit, ja Åkerlund tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen vuonna 1996. Tuomioon sisältyi lisäksi useita muita rikosnimikkeitä, kuten ampuma-aserikoksia ja törkeitä pahoinpitelyjä.
Ehdonalainen vapautuminen ja yhteiskunnallinen keskustelu
Åkerlund vapautui elinkautisesta vankeudesta ehdonalaiseen vapauteen joulukuussa 2009. Vapautuminen herätti jo tuolloin kriittistä keskustelua siitä, kuinka hyvin riskinarviointi toimii vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kohdalla.
Monet asiantuntijat ja kansalaiset pohtivat, oliko yhteiskunta valmis ottamaan vastuun näin vakaviin rikoksiin syyllistyneen henkilön vapauttamisesta. Nämä kysymykset saivat traagisen vastauksen vain muutamaa kuukautta myöhemmin.
Porvoon kolmoismurha vuonna 2010
Heinäkuussa 2010 Porvoossa tapahtui yksi Suomen rikoshistorian järkyttävimmistä väkivallanteoista. McDonald’sin drive-through-kaistalla syntyi riita kahden seurueen välillä. Tilanne eskaloitui nopeasti, ja Åkerlund käytti hallussaan ollutta ampuma-asetta surmaten kolme miestä.
Tapaus sai valtavasti huomiota, sillä se tapahtui julkisella paikalla ja keskellä arkipäiväistä tilannetta. Lisäksi paljastui, että ase oli hankittu laittomasti vain kuukausia aiemmin.
Oikeudenkäynnissä Åkerlund todettiin syylliseksi kolmeen murhaan sekä ampuma-aserikokseen. Hänet tuomittiin 15 vuoden vankeusrangaistukseen, joka määrättiin suoritettavaksi kokonaisuudessaan ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapautumiseen. Åkerlund ei valittanut tuomiosta.
Miksi Esa Åkerlundin tapaus on poikkeuksellinen?
Åkerlundin rikoshistoria on poikkeuksellinen useasta syystä. Harva henkilö Suomessa on syyllistynyt useisiin erillisiin henkirikoksiin eri ajanjaksoina ja tullut tuomituksi niistä eri rangaistuksin. Lisäksi tapaus nosti esiin kysymyksiä elinkautisten vankien vapauttamisesta ja rikosten uusimisriskistä.
Porvoon kolmoismurha johti myös keskusteluun ampuma-aseiden laittomasta kaupasta ja siitä, kuinka helposti aseita voi päätyä vääriin käsiin. Tapaus vaikutti osaltaan yleiseen turvallisuuskeskusteluun ja lainsäädännön tarkasteluun Suomessa.
Yhteenveto
Esa Åkerlundin tapaus on synkkä muistutus siitä, mihin hallitsematon väkivalta ja epäonnistunut riskienhallinta voivat pahimmillaan johtaa. Hänen tekonsa ovat vaikuttaneet paitsi uhrien ja heidän läheistensä elämään, myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun turvallisuudesta, rangaistuksista ja oikeusjärjestelmän vastuusta.
Vaikka tapaus on raskas, sen käsittely on tärkeää, jotta vastaavia tragedioita voitaisiin tulevaisuudessa ehkäistä entistä paremmin.